Marina Abramović
| Marina Abramović | |
|---|---|
.jpg) Marina Abramović vuonna 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. marraskuuta 1946 Belgrad, Jugoslavia |
| Taiteilija | |
| Salanimi | Abramović, Marina |
| Ala | performanssitaide |
| Taidesuuntaus | käsitetaide ja performanssi |
| Kuuluisimpia töitä | Rhythm-sarja (1973–74), The Lovers (1988, yhdessä Ulayn kanssa), Balkan Baroque (1997), The Artist is Present (2010) |
| Aiheesta muualla | |
| www.marinaabramovic.com ja mai.art | |
Marina Abramović (s. 30. marraskuuta 1946 Belgrad, Jugoslavia) on serbialainen, nykyisin New Yorkissa asuva performanssitaiteilija. Hänet tunnetaan teoksista, jotka vaativat taiteilijalta äärimmäistä ruumiillista ja henkistä kestävyyttä ja vievät tekijänsä äärirajoille, joskus jopa hengenvaaraan. Abramovićia pidetään performanssitaiteen uranuurtajana, joka on ollut mukana muovaamassa taiteenlajia.[1][2]
Uran vaiheet ja tunnetuimpia teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Opinnot ja varhaiset teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Abramovićin taiteilijanura alkoi 1960-luvulla Belgradissa, jossa hän opiskeli taideakatemiassa vuosina 1965–70. Hän jatkoi opintojaan Zagrebin taideakatemiassa 1970–1972. Abramović alkoi suuntautua performanssitaiteeseen 1970-luvun alussa ja teki muun muassa ääni-installaatioita.[3]
Hänen merkittävimpiin varhaisiin teoksiinsa kuuluvat Rhythm-sarjan performanssit (1973–74) sekä Lips of Thomas (1975). Teoksessa Rhythm 0 (1974) pöydällä oli 72 esinettä, joita yleisö sai vapaasti käyttää taiteilijaan; joukossa ladattu ase.[4][5][6] Teoksessa Lips of Thomas Abramović muun muassa viilsi vatsaansa partaterällä viisisakaraisen tähden, piiskasi itseään sekä makasi jääkimpaleiden päällä. Teos esitettiin uudelleen Guggenheim-museossa New Yorkissa vuonna 2005.[5][6]
Yhteistyö Ulayn kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1976–1988 Abramović työskenteli yhdessä silloisen kumppaninsa, saksalaistaiteilija Ulayn (Frank Uwe Laysiepen) kanssa. Heidän yhteiset performanssinsa perustuivat usein kaksijakoisuuteen, maskuliinisen ja feminiinisen energian kohtaamiseen tai jopa ajatukseen kahden egon yhteensulautumisesta.[1][7][8] Parin yhteistyö päättyi vuonna 1988 performanssiin The Lovers, jossa taiteilijat lähestyivät toisiaan kävellen Kiinan muurin vastakkaisista päistä. Matka vei kolme kuukautta. Kun molemmat olivat kulkeneet 2500 kilometriä, he kohtasivat ja hyvästelivät toisensa.[4][7]
Myöhemmät sooloteokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1989 alkaen Abramović on työskennellyt yksin. Tämän kauden huomattavimpia teoksia on vuonna 1997 Venetsian biennaalin pääpalkinnon voittanut Balkan Baroque, jossa taiteilija istui neljä päivää yleisön edessä pesemässä verisiä naudanluita. Myöhemmin pesemisperformanssi on esitetty videotaltiointina siten, että monitori on sijoitettu luukasaan. Lisäksi teokseen kuuluu videotriptyykki taiteilijasta ja hänen vanhemmistaan sekä puhdistautumiseen viittaavia kuparisia vesialtaita.[9][5] Vuonna 2010 Abramović toteutti New Yorkin MoMAssa kaksi ja puoli kuukautta pitkän sooloteoksen The Artist is Present. Hän istui koko näyttelynsä ajan museon aukioloaikoina liikkumattomana ja puhumattomana tuolilla, jota vastapäätä museokävijät saivat istua niin pitkäksi aikaa kuin halusivat.[10][11]
Suomessa ja Pohjoismaissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1983 Marina Abramović ja Ulay osallistuivat Ateneumissa Helsingissä järjestettyyn Ars 83 -näyttelyyn.[12] He esittivät teoksen Nightsea crossing (1982), jossa he istuivat hiljaa ja keskittyneinä seitsemän tuntia päivässä pöydän vastakkaisissa päissä, kasvot kohti toisiaan. Esitys oli osa kahdenkymmenenkahden samannimisen performanssin sarjaa, jota taiteilijapari toteutti sekä museoissa että muissa ympäristöissä.[13][8]
Keväällä 2017 Abramovićilla oli retrospektiivinen näyttely Tukholman Moderna museetissa. Sen yhteydessä esitettiin uusi performanssi The Cleaner. Lisäksi näyttely (samoin kuin MoMAn vuoden 2010 näyttely) sisälsi toisten taiteilijoiden toteuttamia uudelleenesityksiä Abramovićin aiemmista performansseista. Tukholmasta näyttely siirtyi Tanskaan Louisianaan.[5][14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Marina Abramović haluaa viedä sinut sinne, missä et ole käynyt yle.fi. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Marina Abramovic www.marinaabramovic.com. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Marina Abramović Biography, Art, and Analysis of Works The Art Story. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Brockes, Emma: Performance artist Marina Abramović: ’I was ready to die’ The Guardian. 12.5.2014. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d Performanssitaiteen 70-vuotias rocktähti Marina Abramović: "Sotkemme elämämme paskaan, kun emme uskalla ajatella kuolemaa" Yle Uutiset. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ a b Marina Abramovic www.marinaabramovic.com. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ a b Marina Abramovic www.marinaabramovic.com. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ a b MARINA ABRAMOVIC & ULAY | POMERANZ COLLECTION pomeranz-collection.com. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Balkan Baroque | www.li-ma.nl www.li-ma.nl. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Marina Abramović: The Artist Is Present | MoMA The Museum of Modern Art. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Marina Abramovic www.marinaabramovic.com. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Kiasma-lehden arkisto 1997-2012 www.kiasma.fi. Arkistoitu 8.3.2017. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Lähteillä www.lahteilla.fi. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Marina Abramović – Moderna Museet i Stockholm Moderna Museet i Stockholm. Viitattu 8.5.2017. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marina Abramović Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
